Blogikirja

Kurssi on otettu

17.1.2014 - Tomi

Kerrankin voi rehellisesti sanoa, että olen oman mittapuuni mukaan saanut hoidettua aika paljon keskeneräisiä asioita. Maratonin ilmoittautumisjärjestelmän ja verkkomaksun tekninen toteutus ja sopimuspuoli on hoidettu. Muutamien tärkeiden yhteistyökumppaneiden kanssa on käyty alustavia ja osittain hedelmällisiäkin neuvotteluita.

Yhteistyösopimusten värkkääminen paperimuotoon ei ole omia suosikkiruokiani laisinkaan, mutta tehtävä se on. Itselleni visuaalinen ilme pitää asiassa kuin asiassa olla silmää miellyttävä. Se on se puoli, mikä ei Officen kanssa ihan aina avaudu. Mutta selvitty on, ja paperimateriaalikin näyttää komealta.

Yksi mieltäni painaneista asioista, nimittäin Juniorijuoksukoulu saa kuin saakin nyt sitä luvattua ilmeenkohotusta. Seuratoimija ja arvostettu valmentaja Jaakko Sivonen on nimittäin luvannut ottaa siitä päävetovastuun oman aikani ollessa sille riittämätön. Tästä kerrotaan maanantain lisää, mutta Katajan kestävyysjuoksulla on näillä näkymin hyvä tulevaisuus, jos se vetäjästä on kiinni.

Tiistaina jaettiin Urheilugaalan palkintoja. Itselläni on tuota gaalaa katsoessani aina ollut hiukan ristiriitainen olo. Ketä palkitaan, miksi palkitaan ja milloin palkitaan. Hienoa, että urheilussa palkitaan, mutta osa palkinnoista on jollain tavalla teennäisen oloisia. ”Sykähdyttävin hetki” on mielestäni typerimpiä palkintoteemoja urheilun parissa. Se kun on niin kovin laji-/ikä-/sukupuoli-/alueriippuvaista, mikä ketäkin sykähdyttää. Samoin Vuoden Urheilija-äänestys aiheuttaa vuosittain kovan haloon valinnan oikeellisuudesta. Nyt kärkikolmikko oli MINUN mielestäni oikea. Järjestyksestä en osaa sanoa. Ehkä olisi parempi, että nimettäisiin vain kolmen kärkeen selvinneet?

Kyllä Teemu Pukin maali oli silloin hieno, mutta ei se silti vuoden sykähdyttävin hetki ollut minulle. Löyhästi miettien, mikään noista ehdokkaistakaan ei ollut itselleni sitä. Minulle se oli Joensuun Katajan miesten 4x1500m mitali Joensuun SM-viesteissä. Oikeastaan en voi juuri sykähdyttävämpää omassa maassa tapahtuvaa hetkeä kuvitellakaan: OMAN seuran kisat, joita valmisteltiin vuoden päivät – OMA lempilaji – OMAT kaverit ja ystävät juoksemassa – OMA valmennettava mukana joukkueessa. Ikimuistoinen hetki. Tänä vuonna voimme mitalia kirkastaa, mutta se tapahtuu Lahdessa.

Yksi palkittavista oli Tampereen Pyrinnön pitkäaikainen päämies Jarmo Hakanen. Hän sai Urheiluvaikuttaja-palkinnon. Mielipiteet Hakasesta ovat moninaisia. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, etteikö hän olisi seuran mies henkeen ja vereen. Jotain hän on varmasti tehnyt oikeinkin, sillä on yli parikymmentä vuotta seuran toiminnanjohtajana saanut olla. Jarmo istuu myös SUL:n liittovaltuuston puheenjohtajan paikalla. Se kertoo, että miehen ammattitaitoon luotetaan.

Oma mielipiteeni Hakasesta on muuttunut vuosien varrella. Nykyään tulemme varsin hyvin toimeen. Ehkä meissä on jotain samaa: suorasanaisia, joskus ärsyttäviäkin miehiä molemmat. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin ärsyttävä kuin väritön, mauton, hajuton. Pyrinnön urheilijoilla on kova kunnioitus Hakasta kohtaan. Hienoa olisi, jos itsekin hoitaisi tonttinsa niin, että voisi saman kunnioituksen aistia.

Viikon iso asia oli myös Katajan Linjan paperille saattaminen. Siitä voitte lukea Ajankohtaista-osiossa. Viikon tähän asti hienoin asia oli oman valmennettavan Jirin hallikauden avaus kovalla tuloksella. Kovasti puhelimen ääressä jännitettiin tulosta. Vähän jäi SE:stä, mutta ei haittaa. Treeni on purrut ja mies on terveenä. Tässä kohtaa jo haluan kiittää siitä erityisesti Keskisalon Jukkaa, mutta myös JTC:n porukkaa sekä Ryhäsen Raunoa siitä, että minun ollessa työmaalla, olette Jirin touhuja ohjanneet ja katselleet. Jos itsekin olisi ollut mahdollisuus treenata esikuvansa kanssa ja ohjeistuksella, olisi motivaatio ollut varmasti toista luokkaa.

Ensi viikolla kertoillaan vähän paremmin, mitkä asiat seurassa on suunniteltu kenenkin tehtäväksi. Eli työnjakoa minun, Anssin ja Jennyn välillä.

Kirjoittaja lähtee illalla katsastamaan Kerubin keikkatarjonnan ja sunnuntaina kuuluttaa hallikisoissa.

Mikä ihmeen blogikirja?

Blogikirja on laivoilla pidettävä päiväkirja. Blogikirjan alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Blogikirjaan merkitään myös kaikki laivalla olijat.

Nykyään Blogikirja sisältää monentyypistä informaatiota laivan tai jopa sukellusveneen kulusta, olosuhteista ja tapahtumista. Tämä blogikirja avaa seuran toimintaa pintaa syvemmältä.