Blogikirja

Läpi harmaan jäävuoren

14.3.2014 - Tomi

Jaha, oltiin tuossa välissä viikko ”maissa”. Eli hiihtolomaviikko, joten blogia ei tullut kirjoitettua. Se ei tarkoita kylläkään sitä, että lomalla olisin ollut, mutta ei vain ollut aikaa blogin kirjoittamiselle. Viimeistään nyt on kaikki hallikisat, myös juniori-sellaiset käytynä. Nyt on hetki aikaa harjoitella ennen kisakauden alkua. Kestävyysjuoksijat aloittavat jo huhtikuussa SM-maantiellä ja siitä joidenkin hölkkien kautta SM-maastoihin.

Osa urheilijoista käy ulkomailla treenaamassa. Tämä tietysti koskee pääasiassa tuota edustusurheilijaosastoa, mutta nykyään sinne pääsee nuorempanakin käväisemään. Aina jonkin verran käydään keskustelua siitä, onko ulkomaille ”mitään järkeä” lähteä. ”Ennenkään ei tarvinnut” ja ”voihan sitä kotimaassakin urheilla”.

Otetaanpa asiaan toinen näkökulma: Olisinko itse lähtenyt 16-17-vuotiaana jos se olisi ollut mahdollista? Ehdottoman varmasti olisin! Tuo aika täysi-ikäisyyden kynnyksellä on monesti motivaation kannalta haastavaa. Tai sanotaanko, että elämä tarjoaa tuossa iässä paljon muutakin kuin urheiluelämyksiä. Säntillinen urheilijan arki voi olla joskus vaikea valinta kavereiden hengaillessa vapaammin muissa riennoissa. Tuo lyhytkin käynti ulkomailla harjoittelemassa voi pitää motivaatiota yllä paremmin kuin harjoittelu Suomen pimeässä ja keleiltään ei niin otollisissa harjoitusoloissa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Suomessa ja vaikka Joensuussa harjoitellen voisi päästä huipputuloksiin. Varmasti voi, ainakin juniorisarjoissa. Kuten harjoittelussa yleensä, sille pitäisi myös leiriolosuhteissa olla suunnitelma. Itselläni on sen verran kokemusta, että leireillä tulee vedettyä aina vähän ylimääräistä. Lämpimässä ja insipiroivassa ympäristössä on mukava harjoitella. Ja etenkin juoksuharjoittelussa on vaarana se, että tulee juostua aina hiukan liian kovaa.

Yksi tärkeimpiä asioita urheilijan kasvaessa on säilyttää maltti. Tällä tarkoitan rohkeutta pysyä suunnitelmassa. Urheilussa enemmän ei täysin suoraan ole verrattavissa parempaan. Oma uskomukseni on se, että harjoittelun tulisi pysyä ohjelmanmukaisena riippumatta siitä, missä urheilija harjoittelee. Myös ulkomailla pitää uskaltaa levätä. Mutta vastaavasti myös ulkomailla pitää tehdä suunnitellut harjoitukset. Oli se auringonottokeli sitten kuinka hyvä tahansa. Ja nämä valinnat vaativat uskallusta ja määrätietoisuutta myös valmentajalta. Eritoten juniori-iässä.

Sellaista se on urheilijan elämä. Menestyäkseen urheilussa pitää olla rohkeutta tehdä valintoja, jotka eivät välttämättä ole aina valinnan hetkellä mukavia.

Valmennuspäällikkö AKA ”huippuvalmentaja” Vänskää
mukaillen: ”Jos ajoittaiseen epämukavaan tilanteeseen ei voi vaikuttaa, ei siitä kannata myöskään valittaa.” Esimerkkinä vaikkapa jo aiemmin aiheena olleet pitkät kisamatkat.

Paljon olen urheilijoita tavannut, mutta mielestäni huippu-urheilijan tuntee kolmesta asiasta:

  1. 1. Päämäärätietoisuus ja menestyksenhalu – Itse käytän termiä ”palo silmissä”. Koska sen usein näkee katseesta. Esimerkkeinä vaikkapa Jukka Keskisalo, Noora-Lotta Neziri, Matti Heikkinen, Olli-Pekka Karjalainen, Oona Kettunen… 
     
  2. 2. Pystyy rohkeisiin valintoihin – Tekee noita joskus vaikeitakin valintoja saavuttaakseen päämääränsä. Uskaltaa laittaa vaakakuppiin hyvin tärkeitäkin asioita. Huippu-urheilijat ovat luopuneet monesta sellaisesta asiasta, joka monelle on arkipäivää. 
     
  3. 3. Ei vatvo turhia asioita - Ei tarvetta kertoa harjoittelevansa täysillä. Huippu-urheilijan kohdalla sen pitää olla itsestäänselvyys, ei sitä tarvitse todistella. Ei kuluta aikaa ja voimavaroja turhaan vatvomiseen. Valittaa aiheesta ja tekee jotain korjatakseen epäkohdat, mutta ei jää rypemään vastoinkäymisiin.

Itsestäni ei näihin aikoinaan ollut. Siksi kunnioitan kovasti näitä, jotka luopuvat niin monesta asiasta sen takia, että haluavat kokeilla rajojaan. Minä esimerkiksi voin tästä lähteä hakemaan kaupasta limsaa ja rojahtaa sohvalle, kun on niin huono keli, ettei toista lenkkiä viitsi tehdä. Huippu-urheilijakin voisi, muttei sitä tee.

Ensi viikolla katsastellaan saapuvaa Joensuu Maratonia ja sen järjestelyjä.

Kirjoittaja lähtee hakemaan kaupasta limsaa ja rojahtaa sohvalle.

Mikä ihmeen blogikirja?

Blogikirja on laivoilla pidettävä päiväkirja. Blogikirjan alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Blogikirjaan merkitään myös kaikki laivalla olijat.

Nykyään Blogikirja sisältää monentyypistä informaatiota laivan tai jopa sukellusveneen kulusta, olosuhteista ja tapahtumista. Tämä blogikirja avaa seuran toimintaa pintaa syvemmältä.