Blogikirja

Leskisen Matin muistolle

12.11.2015 - Tomi

Lauantaina sain ensimmäisten joukossa kuulla ikävän uutisen. Leskisen Matti oli kuollut. Se tieto pysäytti seuraväen myös yleisurheilun puolelta. Tässä pieni kirjoitus Matin muistolle, sillä vaikka Matti olikin koripallopuolen miehiä, oli hän ennen kaikkea urheilumies ja hyvä kaveri.

Kun tulin seuran hommiin joskus 2007, oli toimistolla itseään esittelemässä iloinen viisissäkymmenissä oleva mies. Oma habitus oli silloin tyyliä revityt farkut, värjätty tukka ja korvakorut. Tällä miehellä ei kuitenkaan ollut niin minkäänlaisia ennakkoasenteita minua kohtaan. Ainakaan hän ei niitä tuonut mitenkään esille. Tuo mies oli Matti.

Noihin aikoihin asustelimme samalla suunnalla Niinivaaralla, joten useat kerrat pääsin Matin kyydissä töihin. Matti oli erittäin hyvä delegoimaan minulle (ja kaikille muillekin) erinäisiä koripallon pikkuhommia. Varsinkin tietokoneasioissa Matti oli usein omien sanojensa mukaan avun tarpeessa. Joutessani sitten miestä auttelin, ja kävin usein hänen kotonaankin asentamassa tietokoneeseen mitä milloinkin. Vaikka hommat eivät minuakaan aina miellyttäneet, oli Matti niin aidosti kiitollinen, että näitä pikkuhommia tuli usein hoideltua.

Parhaiten muistuu mieleen kerta, jolloin Matti tavalliseen tapaansa soitti kysyen: ”olisko sulla, Tomi, pieni hetki autella yhdessä jutussa?” Tuo pieni hetki kesti sitten seitsemän tuntia. Käytiin viemässä Matin mökille uusi kiuas, jotain laattapaketteja kanniskeltiin ja tuotiin vanha kiuas romuttamolle. Hyvin tavanomainen Matin ”pikkuhomma”. Silti mies aina maksoi milloin lounaalla, milloin korislipulla tai jollain levyllä.

Vaikka ikäeroa oli kolmisenkymmentä vuotta, yhdisti musiikki meitä hyvin paljon. Monesti Matti tuli myöhään iltapäivästä toimistolle ja käski etsiä jonkun vanhan jazz-artistin netistä. Sitten sitä saatettiin kuunnellessa tuntikin höpistä musiikista.

Tulen muistamaan Matin lähes aina iloisena ja hyväntuulisena ukkona. Vaikka Matti komppasikin sihteeri-Sarppaamme pirun vanhoilla vitseillä, oli Matin toimistolla käynti leppoinen tauko työpäivään. Erityisesti kadehdin miehen sosiaalisia taitoja. Matti tuli toimeen lähes kenen kanssa tahansa.

Sitä on ajatellut, että tuskin se kaksi kertaa itsensä ikäisen poismeno paljonkaan koskettaa, jos hän ei ole lähisukulaisia. Väärässä olin. Kyllä Matin juttuja jää kaipaamaan. Niitä huonojakin.

Syvä osanottoni läheisille ja tsemppiä koripallopuolelle muutosten aallokossa.

PS. Viikko sitten maanantaina juttelin Matin kanssa viimeisen kerran. Puhuimme silloin tästä artistista, jota suosittelin Matille joulumusiikiksi. Sovimme, että hommaan Matille tuon levyn ja hän tarjoaa ruuat. Mieluummin olisin hommannut tuon levyn kuin kirjoittanut tämän jutun. Toivottavasti siellä jossain soi mieluisa jazz.

You must install Adobe Flash to view this content.

Mikä ihmeen blogikirja?

Blogikirja on laivoilla pidettävä päiväkirja. Blogikirjan alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Blogikirjaan merkitään myös kaikki laivalla olijat.

Nykyään Blogikirja sisältää monentyypistä informaatiota laivan tai jopa sukellusveneen kulusta, olosuhteista ja tapahtumista. Tämä blogikirja avaa seuran toimintaa pintaa syvemmältä.