Blogikirja

Risteily Suomen päästä päähän

18.2.2014 - Tomi

Etelä-Suomi tuli tarkastettua, perjantaina lähden katsastamaan Pohjois-Suomen. Suomenmestaruuskisat niin junioreilla kuin aikuisillakin on siis käsillä. Junnut jo kävivät kisaamassa ja viikonloppuna on aikuisten vuoro.

Junioreiden kisat käytiin Liikuntamyllyssä Myllypurossa. Paikka on sijainniltaan ihan mukava, mutta itse halli on kisojen järjestämiseen vähän ahdas. Mahtui sinne mukavasti urheilemaan, mutta seuraamisen, liikkumisen ja valmentamisen kannalta on parempiakin paikkoja olemassa.

Kun on kymmeniä, ellei jopa satoja kisoja itse järjestänyt, ei viitsi ihan pikkuasioihin puuttua. Useimmiten riittää kun perusasiat toimivat. Helsinki selviytyi muuten hienosti, mutta pari asiaa jäi harmittamaan:

  • Aikatauluja ei ollut juuri missään. Tai käytännössä ei missään näkyvissä. Kisaohjelmassa se olisi kuulemma ollut, mutta niitäkään ei näkynyt missään. 
     
  • Myöskään palkintojenjakoaikataulua ei ollut. Palkintojenjako oli varmaankin käytännöllisesti (joskaan ei niin juhlallisesti) itse kenttäosan ulkopuolella. Kävimme kysymässä monelta palkintojenjako. Toimitsijoiden vastaus oli ”heti kun urheilijat tulevat tänne. ” Hankala on tulla, jos ei kutsuta. Urheilijat itse kävivät hakemassa loput palkintojensaajat korokkeen tuntumaan. Minusta se ei ole kyllä urheilijoiden hommaa. 
     
  • Kierrostaulu ja kello. Tämän kestojuoksijoille varsin tärkeän kapineen käyttö oli kyllä SM-tason kisoihin nähden täysin alkeellista. Näin valehtelematta 3-4 juoksua joissa kierrostaulun numero vaihtui liian myöhään. Saman verran oli kertoja, jossa kello ei soinut ollenkaan. Näistä kahdessa kello ei soinut kisaa johtavalle juoksijalle. Siinä sai sitten Keskipoikela ja Karjalainen miettiä, että oliko sitä kisaa nyt vielä kierros vai kaksi jäljellä. Kellonhan tulisi soida jokaisen juoksijan kohdalla, koska kestomatkoilla on aivot aika vähällä verenkierrolla, eikä kierroslasku ole niin helppoa kuin katsojille. 

Nämä epäkohdat kun olisi onnistuneet hiukan paremmin, olisivat kisat olleet todella toimivat. Tunnelma junioreiden kisoissa on yleensä aina kohdallaan. Niin nytkin.

Menestys oli Katajan osalta aika hyvä. Katajasta ei osallistujia ollut valtaisaa määrää, mutta eipä ollut kyllä muistakaan seuroista. Tähän yksi selkeä syy on mielestäni huonohko päätös siirtää junioreiden SM-kisat penkkariviikolle. Suurin osa maamme lukioista viettää vanhojen tansseja tuona aikana, ja tämä varmasti vähentää osallistujia ainakin 19-vuotiaiden tyttöjen sarjassa. Itselleni tämä olisi ollut lukioaikana jopa helpotus, ettei olisi tarvinnut tanssimaan mennä. Uskon silti, että monelle tytölle vanhojen tanssi on sellainen tapahtuma, joka kilpailee SM-kisoihin osallistumisen kanssa. Abiristeilyn ei pitäisi kilpailla SM-kisojen kanssa, mutta tanssin ymmärrän. Kannanotto kisojen siirtämiseksi pari viikkoa myöhempään ajankohtaan. Tai sitten viikonloput toisinpäin aikuisten kisojen kanssa.

Vielä asia, josta on myös Sotshiin lähteneiden urheilijoiden kohdalla keskusteltu. Miksi joku lähtee kisoihin, jos ei ole varma pystyykö kilpailemaan? Minusta on täysin oikein tehdä näin. Maakunnassa on näinä kahtena viikkona tulessa kaksi pituushyppääjää, jotka käyvät tämän läpi. Joona Kokkola, joka näin jo teki ja tulevana viikonloppuna meidän Jaana Sieviläinen.

Jos on tiedossa, että kunto on kohtuullinen, mutta kuitenkin joku pieni kiputila vaivaa sen verran, ettei kilpailun turvallisuudesta ole varmuutta, kannattaa minusta kisoihin lähteä. Ainakaan meidän seuran talous ei kaadu siihen, että Jaana lähtee Rovaniemelle, mutta ei hyppää hyppyäkään. Miksi olen tätä mieltä? Siksi, että mielestäni kertoo aika hyvästä asenteesta kun on halu kisata SM-kisoissa. Mutta myös toisinpäin, se kertoo ammattimaisesta otteesta, jos uskaltaa jopa ennakkosuosikkina vetäytyä kisasta pienen, ehkä vaarattomankin kivun takia.

Kävimme Anssin kanssa myös keskustelua siitä, kuinka nykyään ovat Suomessa välimatkat kasvaneet. Helsinkiin, Rovaniemelle ja Jyväskylään on pidempi kuin ennen. Joensuuhun vasta pitkä matka onkin. On täysin käsittämätöntä, miten urheilijat eivät lähde SM-kilpailuihin ”kun ne on niin kaukana”. Ymmärrän sen jotenkin huippujen kohdalla, jolloin SM-mitali tai kisoihin osallistuminen ei ole kauden päätavoitetta lähelläkään. Mutta tätä alemmalla tasolla urheilevien kohdalla en itse sitä käsitä. Nuorempana ärsytti jos kisat olivat ”liian lähellä”. Mitä kauempana, sen mukavampaa. Enää näin ei ole. Outo juttu aikana, jolloin netti toimii joka nurkassa ja kavereihin voi olla yhteydessä missä vaan. Harvoin se kuitenkaan on rahasta kiinni.

Helmikuu on ollut urheiluntäyteinen. SM-kisoja ja olympialaisia. Kunnialla läpi ja sitten vähän lepoa urheilusta. Tai voisihan sitä sitten vaikka hiihtää.

Kirjoittaja taitaakin lähteä tästä kokeilemaan tasatyönnön kulkua.

Mikä ihmeen blogikirja?

Blogikirja on laivoilla pidettävä päiväkirja. Blogikirjan alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Blogikirjaan merkitään myös kaikki laivalla olijat.

Nykyään Blogikirja sisältää monentyypistä informaatiota laivan tai jopa sukellusveneen kulusta, olosuhteista ja tapahtumista. Tämä blogikirja avaa seuran toimintaa pintaa syvemmältä.