Blogikirja

Terveisiä etelästä

7.5.2015 - Anssi

Allekirjoittanut on saanut olla nyt kolme viikkoa olla Espanjassa leireilemässä valmennettavieni kanssa ja tässä hieman kuulumisia meidän reissusta:

Monet yleisurheilijat käyvät näin keväällä etelän lämmössä valmistautumassa kesän kilpailukauteen. Itse olin omien urheilijoideni kanssa ensimmäistä kertaa etelässä kaksi vuotta sitten, jolloin olimme reilun viikon Mallorcalla. Viime keväänä oltiin sitten samassa paikassa kaksi viikkoa. Viikon ja kahden leirit ovat harjoitusten suunnittelun kannalta haastavia kun aika on sen verran lyhyt, että periaatteessa urheilijat jaksaisivat koko leirijakson treenata kovasti. Tästä seuraa monissa tapauksissa sitten se, että leirin jälkeen paikat ovat niin väsyneitä/kipeitä että leiristä palautumiseen menee turhan pitkään aikaa. Ja jos tehot ovat päässeet liian koviksi palautumisaikojen kärsiessä voi hermoston palautumiseen mennä viikkoja tai enemmänkin.

Jo hyvissä ajoin viime vuonna aloimme suunnitella tämän vuoden leiriä. Nyt osalla urheilijoistani oli ainutlaatuinen mahdollisuus pidemmälle leirille kun kolmesta lukioikäisestä kaksi kirjoitti keväällä ylioppilaskirjoituksissa ja yhdellä oli mahdollisuus ottaa viimeinen jakso kokonaan vapaaksi. Muilla kuin lukiossa opiskelevilla urheilijoillani oli sitten enemmän ja vähemmän kaikenlaisia esteitä pidemmälle leirille, joten heistä vain yksi tuli lopulta mukaan (9 ensimmäiseksi päiväksi). Lukiokolmikon Iida-Niina-Sanna kanssa päätettiin olla kerralla neljä viikkoa, joista nyt on takana reilut kolme ja jäljellä on enää vajaa viikko.

Kuukauden treenileiri on sen verran pitkä aika, että sen mielellään tekee hyvässä ympäristössä. Joten etukäteisvalmisteluja on pitänyt tehdä jonkin verran. Viime syksynä ollessani lomalla kävin katsastamassa kymmenkunta yleisurheilijoiden suosimaa leiripaikkaa Espanjassa. Tuon reissun antia oli, että omassa rankingissani Torremolinos oli selkeästi paras ja sopivin paikka meille. Loppusyksyn ja talven aikana vuokrasin meille asunnon kuukaudeksi ja varasin sopivat lennot.

Reilu kolme viikkoa sitten koitti lopulta hetki jona pääsimme lähtemään reissuun. Tiistaiaamuna 14.4. Helsingistä lähtenyt suora lento laskeutui Malagaan josta siirryimme paikallisjunalla viereiseen Torremolinokseen. Puitteet leirille täällä ovat olleet erinomaisessa kunnossa. Kentän pinnoite valmistui tasan vuosi sitten ja se olikin yksi tärkeimmistä leiripaikan valintakriteereistä. Kerrostalohuoneistossa, jonka meille vuokrasin, on kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kaksi vessaa, parveke sekä pikkuparveke pesukoneelle. Asunto on kokonaisuudessaan hyvässä kunnossa, tilaa on riittävästi, sijainti on vain kilometri kentältä ja hintakin oli meille sopiva. Joten tämäkin puoli on todella hyvässä kunnossa. Yksi erityisen tärkeä seikka leirin onnistumisen kannalta on ruokailut. Syksyisen reissuni perusteella tiesin, että 100 metrin päässä asunnostamme on iso ruokakauppa. Tämä oli yksi tärkeä seikka asuntoa valittaessa. Nyt suomalaisen Citymarketin kokoisesta lähikaupastamme löytyy kaikki ruuanlaitossa tarvittava joten ruuaksi saadaan aina sitä mitä halutaankin. Jos etukäteen ei kauppojen paikkoja olisi selvitetty, saatettaisiin joka toinen päivä joutua ruokakasseja raahaamaan parikin kilometriä tai sitten jouduttaisiin syömään yksipuolista ruokaa.

 

Miltä urheilijan arki leireillessä näyttää?

Suurin osa päivistä on kahden treenin päiviä, toinen aamulla ja toinen iltapäivällä. Tällaisina päivinä aamulla minulla herätys pärähtää 7.58, toisilla vähän (tai vähän enemmänkin) myöhemmin. Siinä sitten omaan tahtiin tehdään aamupalat ja lueskellaan uutisia netistä. Riippuen herätyksen ajasta aamulle jää paljon tai vähän aikaa työjutuille, treenien suunnittelulle, koulujutuille tai nettisurffailuun. Kymmeneltä lähdetään kuitenkin tekemään ensimmäistä treeniä. Aamutreeni on pääsääntöisesti päivän tärkeämpi treeni eli laji-, nopeus- tai voimatreeni. Harjoitus kestää yleensä vajaat kaksi tuntia, elleivät tytöt ole treenaamassa kahdessa "ryhmässä" jolloin minulle tulee kenttäaikaa hieman reilut kolme tuntia.

Kentältä takaisin tullessa käydään usein hakemassa kaupasta täydennyksiä ruokavarastoihin lähikaupasta. Ruuanlaittovuorot on jaettu tyttöjen kesken ja minun hommana on tiskata astiat joka aterian jälkeen. Ruuat ovat hyvin normaaleita urheilijoiden ruokia eli lähes joka aterialta löytyy salaattia, kanaa tai jauhelihaa sekä usein pastaa tai riisiä. Ulkona käydään syömässä vain noin kerran viikossa, yleensä jonkin shoppailureissun yhteydessä.

Ruuan jälkeen on noin kolmen tunnin tauko ennen illan toista harjoitusta. Tämä aika menee taas suurelta osin tietokoneita/kännyköitä räplätessä ja hieman lepäillessä. Itse ehdin tässä vaiheessa tarvittaessa jo hieman paremmin tehdä työjuttujakin.

Illan treeniin lähdetään yleensä noin neljän maissa. Tämän harjoituksen teemana on yleensä joko liikkuvuus, vartalonhallinta, voimistelu tai kuntopiiri. Eli lähes päivittäin pyritään tekemään huoltavia juttuja, jotta paikat pysyisivät kunnossa leirillä ja tulevaisuudessa. Yleensä tähän treeniin menee jotain tunnin ja puolentoista välistä.

Lihaskuntoilua illan harjoituksessa

Treenin jälkeen kävellään kymmenkunta minuuttia takaisin asunnolle, jossa tehdään päivällistä. Ruokailun jälkeen on sitten loppuilta vapaata aikaa, jona ehtii tehdä vaikka työ- ja kouluhommia ja pysyä mukana maailman menossa esimerkiksi sosiaalisen median avulla. Jonkin verran on yritetty netistä katsella myös suomalaisten sarjojen uusimpia jaksoja. Ja Katajan koripallopelien liveseurantaa on tarkkaan katseltu jokaisesta pelissä (eli lähes joka toinen ilta).

Tämmöisiä toistaan toistavia päiviä on noin puolet meidän leiripäivistä. Kerran viikossa on pyritty pitämään kokonaan lepopäiviä jolloin on ehditty sitten esimerkiksi käydä vesipuistossa tai shoppailemassa. Ja joinain päivinä on vain yksi treeniä ja silloinkin ehtii puuhailla jotain "arjesta poikkeavaa".

Sannan kanssa ehdittiin käydä katsomassa yksi Malaga C.F:n LaLiga pelikin

Koko tämä neljä viikkoa, jonka nyt olemme leireilemässä ei ole itselleni pelkkää valmentamista, vaan pyrin tekemään myös "oikeita töitä". Suurimman osan töistä ehdin kyllä tekemään vasta iltaisin. Leirin alkupuolen tärkeimpänä tehtävänä oli olla yhteydessä kesän urheilukouluohjaajiin ja sopia heidän kanssaan ohjauskuvioista. Ryhmiä kesälle on tulossa noin 20 ja harjoituksia heillä lähes 40 viikossa. Ohjaajia on tulossa reilut 20 eli ihan pienen palapelin kokoamista tuo ohjaajapaletin kasaaminen ei ole.

Toinen iso juttu liittyi myös kesän urheilukouluihin. Etukäteen oli nimittäin sovittu, että ilmoittautumiset kesän ryhmiin aukeaisivat huhtikuun viimeisenä maanantaina. Joten ennen sitä lisäilin ryhmien tiedot meidän nettisivuille ja MyClubiin. Ilmoittautumiset lähtivätkin täyttymään huimaa vauhtia heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Ensimmäisten viiden päivän aikana ilmoittautumisia tuli reilut 150, mikä on varmasti meidän seuran ennätys. Nyt kymmenen päivän kohdalla ilmoittautumisia on jo 225. Päivittäin sähköpostiin on tullut useita kyselyitä ryhmiin liittyen. Näihin olen sitten vastaillut pääasiassa iltaisin.

Huhtikuun loppuun mennessä piti myös hakea ensi talven harjoitusvuoroja. Toivottavasti Areenalle saadaan yhtä hyviä vuoroja kuin edellisinäkin talvina. Ensi talvea on suunniteltu lisäksi sen verran, että tavoitteena on siirtää muutamia harjoituksia pois Areenalta koulujen saleihin. Jos vuorohaut onnistuvat, niin uusista harjoituspaikoista kerrotaan myöhemmin lisää.

Yksi iso juttu joka on vielä työn alla, on meidän omille nuorisovalmennusryhmien urheilijoille suunnattu nettiin tuleva harjoituspankki. Harjoituspankista on tarkoitus ensivaiheessa löytyä useita erilaisia harjoituskokonaisuuksia, joita urheilijat voivat sitten omatoimisesti tehdä. Harjoituksia tulee alkuvaiheessa erilaisista oheisharjoitteista kuten mm. kuntopiireistä, koordinaatioliikkeistä, liikkuvuusjutuista, aitakävelyistä ja vartalonhallintaliikkeistä. Ensimmäiset versiot näistä olisi tarkoitus saada julkaisukuntoon ensi viikon loppuun mennessä.

 

Muutamia yleisiä huomioita ensimmäisen kolmen viikon ajalta:

- Omat urheilijani ovat tehneet treeninsä hyvin. Tämän kolmikon osalta kaikki suunnitellut treenit on saatu tehtyä ja kaikille on tullut hyviä onnistumisiakin. 9 ensimmäistä päivää mukana olleella Heidillä tuli jotain (onneksi vain tilapäistä) hämminkiä jalkojen kanssa, joten hänen kanssaan jouduttiin hieman soveltamaan ohjelmaa.

 – Viime vuonna huhti-toukokuun vaihteessa Torremolinoksen kentällä oli ollut vain parikymmentä yleisurheilijaa. Vuoden aikana tieto kenttäremontista on kiirinyt moneen paikkaan. Nyt "parhaimpina" hetkinä olen laskenut 130 yleisurheilijan treenaavan samanaikaisesti. Vaikka porukkaa on paljon, on kaikki treenit pystytty tekemään suunnitellusti. Valtaosa treenaajista on kuitenkin juoksijoita, joita radalle sopii helposti paljonkin.

 – Suurin osa täällä olevista urheilijoista on suomalaisia ja ruotsalaisia. Suomalaisia on ollut ainakin 60 ja ensimmäisen viikon aikana kentällä näkyikin oikeastaan vain suomalaisia.

 – Nettiyhteys on nykyaikana äärettömän tärkeä. Meillä on asunnossamme oma Wifi-yhteys. Ilmeisesti siinä on jokin kuukausirajoitin kun ensimmäiset neljä päivää netti toimi loistavasti ja sitä seuranneet kaksi viikkoa todella hitaasti. Nopeampi yhteys palasi onneksi taas 1.5. Hitaan yhteyden aikana esimerkiksi yksittäisen nettisivun aukaisemiseen meni lähes sattumanvaraisesti jotain yhden sekunnin ja 15 minuutin väliltä. Esimerkiksi urheilukoulujen tietojen päivitys kesän osalta (yhteensä noin 30 eri sivua Katajan sivuilla ja MyClubissa) oli lähes mahdoton urakka josta lopulta kuitenkin selvisin. Onneksi kännykkäsovelluksissa sosiaalisen median (Facebook, WhatsApp, Instagram, Snapchat) sekä sähköpostien sovellukset toimivat koko ajan siedettävällä nopeudella.

 – Englannin kielen taito ei ole itsestään selvyys. Koskaan ei voi tietää osaako joku englantia vai ei. Onneksi suurin osa täälläkin osaa. Vain espanjaa puhuvien kanssa kommunikointi on huomattavan hankalaa kun itse emme sitä osaa paria sanaa enempää.

 – Ennen leirille tuloa kannattaa ottaa leiripaikoista selvää. Meitäkin olisi voinut houkutella asunnon vuokraaminen läheltä rantaa. Mutta silloin olisimme jokaiseen treeniin tullessa joutuneet kipuamaan isompia mäkiä. Monet täällä treenaavat suomalaiset ovat ratkaisseet kulkemisongelmat vuokraamalla auton ja hankkimalla asunnon hieman kauempaa (esimerkiksi parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta Fuengirolasta). Auton vuokraaminen tosin tuo taas hieman lisäkustannuksia.

 – Täysillä (vain) treenaamiseen keskittyminen on mukavaa puuhaa. Kun ei tarvitse murehtia harjoitusajoista tai -vuoroista eikä treenejä tarvitse rytmittää koulutuntien tai työaikojen perusteella, voi treenata täysin niin kuten parhaaksi näkee. Mutta ammattiurheilu on kyllä myös kovaa työtä.

 – Lämpimässä treenaaminen on keskimäärin mukavampaa kuin räntäsateessa. Vaikka meillä Areenassa on talvellakin lämmintä, on eri asia tulla treenipaikalle toppatakissa -10 asteesta kuin shortseissa +20 asteessa.

 – Kentällä on ollut paljon urheilijoita, joista moni varsin hyvätasoisia. Mutta vielä en ole nähnyt kenenkään tekevän harjoituksissa mitään ihmejuttuja. Harjoitteet ovat pääasiassa samoja mitä me ollaan tehty Suomessakin ja joita urheilukoululaisetkin jo usein tekevät. Toistojen määrät, tekemisen laatu, suoritustekniikat sekä liikkeisiin saatava teho ovat avainasemassa. Avainkysymys ei todellakaan ole Mitä? vaan Miten?

 

Loppuun vielä pientä laskelmaa siitä, mitä tällainen leireily maksaa:

 – Lennot Helsingistä Malagaan ja takaisin maksavat 180 eurosta ylöspäin. Meillä suorat lennot edestakaisin maksoivat noin 300 euroa. Juna Malagan lentokentältä Torremolinokseen maksaa 1,8 euroa ja toiseen suuntaan luonnollisesti saman verran.

 – Riittävän kokoisen ja tasoisen asunnon viidelle hengelle kuukaudeksi löytää netistä melko nopeasti hintahaarukasta 800-2500 euroa. Meidän asunnon hinta oli noin puolivälistä. Mutta tämä taisi olla tarjolla olevista lähimpänä kenttää ja iso kauppa on aivan vieressä. Ja paikka on huomattavasti rauhallisempi kuin mitä olisi Torremolinoksen keskustassa. Ja tärkeänä juttuna on asunnossa oleva oma nettiyhteys.

 – Lähes kaikki ruuat tehdään itse. Keskimäärin ruokaan menee noin 6 euroa päivässä per ruokailija. Ja tuolla saa siis tarpeeksi kaikkea.

 – Kentällä treenaaminen maksaa 1,2 euroa kerta ja punttisalilla 3,5 euroa kerta. Me tosin otettiin kuukausikortit, jotka tekevät hinnoista vieläkin hieman halvempia.

 – Kuukauden leirin pakollisiin menoihin meillä menee siis noin 900 euroa per henkilö.

 

-Anssi

ps. Jos jotakuta kiinnostaa niin nettisivuiltani (www.anssivanska.com) löytyy lisätietoa mm. leirin kulusta.

Mikä ihmeen blogikirja?

Blogikirja on laivoilla pidettävä päiväkirja. Blogikirjan alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Blogikirjaan merkitään myös kaikki laivalla olijat.

Nykyään Blogikirja sisältää monentyypistä informaatiota laivan tai jopa sukellusveneen kulusta, olosuhteista ja tapahtumista. Tämä blogikirja avaa seuran toimintaa pintaa syvemmältä.